Hiukan folklorea Aachenista... Miten kaupungin koillispuolella sijaitsevat mäet syntyivät?
Paholainen oli luvannut palkkiosta auttaa aachenilaisia rakentamaan kuuluisan katedraalinsa. Palkka jäi maksamatta, koska kaupunkilaiset olivat huijanneet. Paholainen vannoi katkeraa kostoa raivostuneena aachenilaisille - olihan häneltä huijattu luvattu palkkio.
Hän keräsi Pohjanmeren rannikolta kaksi valtavaa säkillistä hiekkaa, sillä hän oli päättänyt haudata Aachenin tuomiokirkon ja parhaassa tapauksessa koko kaupungin asukkaineen hiekkavuoren alle. Mutta matka takaisin Aacheniin oli pitkä, ja hankala tuuli puhalsi jatkuvasti hiekkaa hänen kasvoihinsa. Raskas kuorma hänen selässään söi hänen voimiaan, niin että paholainen - melkein sokeana hiekasta silmissään ja täysin uupuneena - joutui lopulta pitämään tauon. Hän ei tiennyt, että hän oli jo melkein päässyt päämääräänsä: Ponttor oli jo käden ulottuvilla.
Hänen epäillessään voimiaan ja pohtiessaan, selviäisikö hän raskaiden säkkiensä kanssa edes Aacheniin asti, ohi käveli vanha maalaiseukko. Piru kysyi häneltä, kuinka pitkä matka kaupunkiin oli. Katsokaa minun kenkiäni! ”, vastasi fiksu nainen ja osoitti vanhoihin, risoihin kenkiinsä. Nainen oli huomannut pirun kaviot ja tajunnut, että tämä vierailija oli tekemässä pahojaan hiekkasäkkiensä kanssa. ”Ostin ne Aachenin torilta tänä aamuna - ja nyt ne ovat kokonaan rikki.” Aachen vielä niin kaukana! ” Tosiasiassa Ponttorilta, vanhalta kaupunginportilta ei enää ole kovinkaan pitkä matka torille ja katedraalille.
![]() |
Kuvakaappauis: I Love Oche. |
Paholainen karjui raivoissaan. Hän ei ikinä pääsisi niin pitkälle raskaiden kantamustensa kanssa! Raivoissaan hän tyhjensi säkkinsä valtavan kirouksen kera ja katosi. Hän ei tiennyt, että ovelat aachenilaiset olivat taas huijanneet häntä.
Siitä lähtien Aachenissa on sanottu: ”De Oecher send der Düvel ze lous” - aachenilaiset ovat liian fiksuja paholaiselle.
Näistä kahdesta hiekkakumpareesta tuli myöhemmin Lousberg ja Salvatorberg Aachenin koillispuolella. Itse asiassa ne mäet on tehty puhtaasta merihiekasta, josta löytyy jopa simpukan jäänteitä. Tarinassa esiintyvä maalaisvaimo innoitti taiteilija Krista Löneke-Kemmerlingiltä tekemään tarinasta pysyvän muiston. Vuonna 1985 Lousbergin juurelle pystytettiin muistomerkki nimeltä ”Paholainen ja torikauppias” - muistuttamaan tästä legendaarisesta tarinasta (kuva alla).
![]() |
Kuva: Wikipedia |
![]() |
Kuvan voi klikata suuremmaksi. |
Lousbergin päällä on pyöreä paviljonki (joka näkyy hiukan puiden yläpuolella valotolpan vieressä) ja näköalatasanne. |